Moni voi samaistua tilanteeseen, jossa perikunnan/kuolinpesän omistukseen jää vaikkapa vanhempien tai isovanhempien omistamia kiinteistöjä, joista halutaan päästä eroon. Ongelmana on, että perikunta joutuu vastaamaan 5 vuotta rakennuksesta, jossa ei ole itse välttämättä asunut päivääkään tai kohteesta ei ole tietoa juuri ollenkaan. Tällöin moni tulee miettineeksi, olisiko kuntotarkastuksesta tällaisessa tilanteessa apua? Näin kuntotarkastajana totean, että ehdottomasti!

Itselleni on tullut melko paljonkin kohteita, joissa myyjäosapuolina ovat perikunnan jäsenet. He soittavat hädissään minulle ja kyselevät millä voisivat pienentää 5 vuoden vastuutaan kohteesta, josta heillä ei ole mitään tietoa. Pelkona on iso asuntokauppariita jälkikäteen, koska onhan 5 vuotta todella pitkä aika olla vastuussa ns. muiden tekemistä remonteista ja asumistottumuksista. Usein käymme pitkänkin puhelinkeskustelun nykyhetken tilanteesta asuntomarkkinoilla, kuntotarkastuksen sudenkuopista ja myyjän vastuusta. Kuntotarkastus ei ole pakollinen, mutta lämpimästi tätä kyllä suosittelen kaikille, oli kohde sitten missä päin Suomea tahansa, uusi taikka vanha.

Perikunnan jäsenillä on usein huoli siitä, että mitä jos jotakin löytyy, usein kohteena on kuitenkin vanhempi talo, jossa on usein nipistetty huonelämpötiloista tai remontteja on lykätty tai tehty vähän sinnepäin. Asuntokaupan kuntotarkastuksessa käydään läpi monia asioita suoritusohjeen KH 90-00394 mukaisesti pääosin aistinvaraisesti havainnoiden. Tarkastus antaa todella arvokasta tietoa kohteen sen hetkisestä kunnosta, sekä rakenneosien huolto- ja korjaustarpeista. Tarkastus auttaa myös kiinteistövälittäjää arvioimaan kohteen realistinen hintataso sekä voi nopeuttaa kauppojen syntymistä. Lisäksi mikäli riskirakenteita tai riskipaikkoja havaitaan, suositellaan näistä aina lisätutkimuksia kauppoja turvaamaan.

Kun tarkastus on tehty ja dokumentoitu, on ostajienkin helpompi arvioida remonttien laajuutta ja omaa rahallista kantokykyään eikä ostajat voi enää näihin ilmenneisiin seikkoihin jälkikäteen vedota virheenä. Etenkin silloin, jos perikunnalla ei ole kohteesta tarkempia tietoja, kannatta heidän pyytää alan ammattilainen heidän avukseen asioita selvittämään. Myös kuntotarkastuksessa voidaan havaita tärkeitäkin seikkoja esimerkiksi, jos lopputarkastusta ei ole tehty tai rakennuksen elinkaaren aikana on tehty jotain muutostöitä ilman tarvittavia rakennuslupia. Mitä enemmän kohteen kunnosta on selvinnyt ja saadaan selville ennen kauppoja, sen turvallisemmiksi asuntokaupat tulevat kaikille osapuolille.

Itse näin kuntotarkastajana pidän erityisen paljon yhteistyöstä perikunnan jäsenten kanssa, koska silloin tiedän, että he haluavat mahdollisimman tarkan ja yksityiskohtaisen tarkastuksen, jossa mahdollisimman moni asia selviäisi. He eivät halua tarkastusta vain muodollisuuden vuoksi tai pankkia varten vaan itseään varten kauppatilannetta turvaamaan. Usein myös tarkastuksella, jos perikunnan jäsenillä on joistakin asioita erimielisyyksiä, niin tarkastuksella he ovat monesti yhtä mieltä siitä, että tarkastus tulisi tehdä huolella. Usein tarkastuksella voi tulla monenlaisia tunteita tai muistoja mieleen liittyen rakennuksen asukkaisiin tai itse rakennukseen. Myös näissä tilanteissa usein muistetaan lisätietoa asiasta, jotka voidaan kirjata ylös kuntotarkastusraporttiin.

Yhä usein myös perikunnan jäsenet ovat valmiita panostamaan rahallisesti kuntotutkimuksiin, jolla todennetaan kohteen rakenteiden kunto myyntitilanteessa. Tämä on mielestäni todella hyvä tapa turvata selustaa. Tämä luo turvaa perikunnalle, mutta antaa myös tärkeää tietoa ostajille ja voi jopa nopeuttaa myös kaupantekoa.  Lisätietoa lainsäädännöstä saa maakaaresta ja asuntokauppalaista.